Sodan vuosien jälkeen kansakunta kääntyy säännöstelyn ja poliittisen epävarmuuden, mutta myös vähitellen orastavan nousukauden myötä uuteen asentoon. Jari Kuusen Messukylä-trilogian aikaisemmista osista tutut hahmot etsivät paikkaansa muuttuneessa ajassa, joka tarjoaa
paljon mahdollisuuksia mutta nostaa esiin myös vanhoja ristiriitoja.
Uudet sukupolvet nousevat ja omaksuvat roolinsa ajoittain vinhasti liikkuvassa ajan virrassa. Kaiken inhimillisen toiminnan pohjana on ihmisyys, joka repaleisen luonteensa takia vetää asioita ja yksilöitä välillä voimakkaasti eri suuntiin mutta vie samalla eteenpäin myös kehitystä
yhteiskunnan eri tasoilla.
Miilun hiipuva hehku -romaani päättää Tampereen seudun Messukylä-trilogian. Sisällissodan piinaviikosta 1918 alkaneen saagan ajallinen kaari päättyy vuoteen 1969. Tsekkoslovakian miehityksen jälkimainingit huuhtelevat myös Suomen rantoja ja uudelleen aktivoitunut poliittinen vastakkainasettelu lähestyy huippukohtaansa.
Tätä ennen on jo ehtinyt tapahtua paljon. Sodasta selvinnyt maa kehittää teollisuuttaan, muuta elinkeinoelämää ja koko yhteiskuntaa. Sotakorvaukset maksetaan, alkaa kaupungistuminen ja omakotitalojen rakentaminen.
Tämän kaiken keskellä elää myös Katajamäen perhe tutuilla sijoillaan Messukylän Vehmaisten kylässä. Uuden ajan ja sen ilmiöiden maamerkiksi nousee kylän tiilitehdas, pruuki,
jonka elinkaari on lähes sama kuin romaanin aikajänne.