Hedelmistään puu tunnetaan; elävä henkisyys luo uutta sen lisäksi, että tuo valoa menneeseen ja olevaan. Se voi tuoda syksyyn Mikael-juhlan, tuloksena vuodenaikojen kiertokulkuun eläytymisestä. Vuoden kierrossa ilmenee luonnon tapahtumien mukana henkinen ulottuvuus. Maa on elävä organismi, jonka sielullisuus kohottuu kevään myötä maailmankaikkeuden laajuuksiin ja palaa syksyllä Maan sisäisyyteen. Ihminen voi eläytyä tähän kiertokulkuun. Mikael-juhla ilmentää sen syksyistä vaihetta. Samalla on kysymys Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen heijastumisesta ihmiselämään: Ihminen voi kokea sisäisen ylösnousemuksen ja olla siten valmistautunut myös kuoleman kohtaamiseen.
Tässä laajassa esitelmässään Rudolf Steiner tarkastelee myös sitä kiertokulkua, jonka ihminen tekee jälleensyntyvänä olentona kuoleman jälkeisessä olotilassa valmistautuen uuteen maanelämään. Kuoleman jälkeen, mutta yhtä lailla joka yö nukkuessaan, ihminen on tiiviissä yhteydessä arkaiden, arkkienkelien ja enkelien maailmaan. Esisyntymälliset yhteydet näihin olentoihin heijastuvat lapsen kävelemään, puhumaan ja ajattelemaan oppimisessa. Myöhemmässä elämässä ihmisen valveisen toiminnan laadut vaikuttavat siihen yhteyteen, mikä hänellä on näihin korkeampiin olentoihin unitilan aikana. Steiner kuvaa, miten ihminen voi eläessään syventää tätä yhteyttä.