Kehitysyhteistyöhön on Suomestakin sijoitettu miljardeja, mutta kehitystyön tulokset ovat jatkuvia pettymyksiä. Siksi tämän päivän keskustelussa moni olisi valmis tekemään muutoksia; kehitysyhteistyöstä vapaaehtoista yhdistyspohjaista toimintaa ja valtion budjetista nämä rahat Suomen rakenteellisten ongelmien korjaamiseen.
Tunnettu emeritusprofessori Tatu Vanhanen on toimittanut tunnetuimmista kansainvälisistä artikkeleistaan yleistajuisen kokoelman. Hänen mielestään kehitysyhteistyö ei toimi, koska ei ymmärretä kehitysapua vastaanottavien maiden ominaispiirteitä. Länsimaisen yhteiskunnan omilla ehdoillaan tarjoama apu ei voi kohdata paikallisia tarpeita, koska älykkyyseroja ei oteta huomioon.
Vanhasen mukaan köyhyys, korruptio, viranomaisten mielivalta, naisten aseman heikkous ja jatkuvat konfliktit johtuvat kansakuntien älykkyyseroista. Mikäli kehitystyössä ei näitä eroja aidosti hyväksytä, kehitysmiljardit menevät jatkossakin hukkaan. Vanhanen tarjoaa kirjassaan eväitä uuden kehityspoliittisen filosofian rakentamiseen.
Kirjassa esitellään kansantajuisesti myös kansakuntien älykkyyserojen perusteella syitä sille, miksi Suomi ja Pohjois-Eurooppa ovat kehityksessä kärjessä, ja miksi eurokriisi koskee lähinnä Etelä-Euroopan maita.
Erinomainen lisä itsenäisen ajattelijan kirjahyllyyn!