Miksi kirjoitan? ja Pohdintoja Gandhista — Esseitä
Orwell, Geeorge
Tuotetiedot
| Nimeke: | Miksi kirjoitan? ja Pohdintoja Gandhista — Esseitä | ||
| Tekijät: | Orwell, Geeorge (Kirjoittaja) Mikkonen, Risto (Kääntäjä) |
||
| Tuotetunnus: | 9789524200530 | ||
| Tuotemuoto: | Kovakantinen kirja | ||
| Saatavuus: | Tulossa 15.11.2025 | ||
| Ilmestymispäivä: | 15.11.2025 | ||
| Hinta: | 25,00 € (21,93 € alv 0 %) | ||
|
|||
| Kustantaja: | Rosebud |
| Painos: | 2025 |
| Julkaisuvuosi: | 2025 |
| Kieli: | suomi |
| Sivumäärä: | 70 |
| Tuoteryhmät: | Kaikki tuotteet |
| Kirjastoluokka: | 30 YLEINEN YHTEISKUNTATIEDE |
MIKSI KIRJOITAN
"Tiesin jo hyvin varhain, ehkä viiden tai kuuden vanhana, että vartuttuani minusta tulisi kirjailija. Yritin luopua tästä ajatuksesta 17—24-vuotiaana, mutta samaan aikaan tajusin, että toimin vastoin todellista luontoani ja että ennemmin tai myöhemmin minun tulisi asettua aloilleni ja alkaa kirjoittaa kirjoja.
Olin kolmesta lapsesta keskimmäinen, mutta ikäeroa molempiin suuntiin oli viisi vuotta, enkä nähnyt isääni kuin nimeksi ennen kuin täytin kahdeksan. Tästä ja muista syistä olin jokseenkin yksinäinen ja opin pian huonoille tavoille, minkä vuoksi minusta ei kouluaikoinani pidetty. Yksinäiselle lapselle tyypillisesti minulla oli tapana kehitellä tarinoita mielessäni ja keskustella keksimieni henkilöiden kanssa, ja luulen, että kirjallisiin haaveisiini sekoittui alusta alkaen tunne eristyneisyydestä ja siitä, ettei minua arvostettu. Tiesin osaavani käyttää sanoja vaivattomasti ja kykeneväni kohtaamaan epämiellyttävät tosiasiat, ja tuntui, että tämän ansiosta minulla oli oma yksityinen maailmani, jossa saatoin kostaa jokapäiväisessä elämässäni kokemani epäonnistumiset."
POHDINTOJA GANDHISTA
"Pyhimyksiä tulisi aina pitää syyllisinä, kunnes toisin todistetaan, mutta kaikkia heitä ei tule arvioida samoin kriteerein. Gandhin kohdalla tekee mieli kysyä: missä määrin Gandhia motivoi turhamaisuus - tietoisuus siitä, että hän oli nöyrä, alaston vanhus, joka istui rukousmatollaan ja ravisteli valtakuntia silkalla hengellisellä voimallaan - ja missä määrin hän luopui omista periaatteistaan astuessaan mukaan politiikkaan, johon liittyy luonnostaan pakottamista ja huijaamista? Selkeän vastauksen löytäminen edellyttäisi tavattoman yksityiskohtaista perehtymistä siihen, mitä Gandhi teki ja kirjoitti, sillä koko hänen elämänsä oli eräänlaista pyhiinvaellusta, jossa jokaisella teolla oli merkitystä. Hänen kesken jäävä omaelämäkertansa, joka päättyy 1920-luvulle, on kuitenkin painava todiste hänen puolestaan, etenkin kun kirjassa kuvataan hänen kääntymätöntä elämänvaihettaan ja muistutetaan lukijaa siitä, että tämä pyhimys tai lähestulkoon pyhimys oli sisimmältään terävä ja kyvykäs henkilö, josta olisi halutessaan voinut tulla menestyvä lakimies, hallintovirkamies tai peräti liikemies."
"Tiesin jo hyvin varhain, ehkä viiden tai kuuden vanhana, että vartuttuani minusta tulisi kirjailija. Yritin luopua tästä ajatuksesta 17—24-vuotiaana, mutta samaan aikaan tajusin, että toimin vastoin todellista luontoani ja että ennemmin tai myöhemmin minun tulisi asettua aloilleni ja alkaa kirjoittaa kirjoja.
Olin kolmesta lapsesta keskimmäinen, mutta ikäeroa molempiin suuntiin oli viisi vuotta, enkä nähnyt isääni kuin nimeksi ennen kuin täytin kahdeksan. Tästä ja muista syistä olin jokseenkin yksinäinen ja opin pian huonoille tavoille, minkä vuoksi minusta ei kouluaikoinani pidetty. Yksinäiselle lapselle tyypillisesti minulla oli tapana kehitellä tarinoita mielessäni ja keskustella keksimieni henkilöiden kanssa, ja luulen, että kirjallisiin haaveisiini sekoittui alusta alkaen tunne eristyneisyydestä ja siitä, ettei minua arvostettu. Tiesin osaavani käyttää sanoja vaivattomasti ja kykeneväni kohtaamaan epämiellyttävät tosiasiat, ja tuntui, että tämän ansiosta minulla oli oma yksityinen maailmani, jossa saatoin kostaa jokapäiväisessä elämässäni kokemani epäonnistumiset."
POHDINTOJA GANDHISTA
"Pyhimyksiä tulisi aina pitää syyllisinä, kunnes toisin todistetaan, mutta kaikkia heitä ei tule arvioida samoin kriteerein. Gandhin kohdalla tekee mieli kysyä: missä määrin Gandhia motivoi turhamaisuus - tietoisuus siitä, että hän oli nöyrä, alaston vanhus, joka istui rukousmatollaan ja ravisteli valtakuntia silkalla hengellisellä voimallaan - ja missä määrin hän luopui omista periaatteistaan astuessaan mukaan politiikkaan, johon liittyy luonnostaan pakottamista ja huijaamista? Selkeän vastauksen löytäminen edellyttäisi tavattoman yksityiskohtaista perehtymistä siihen, mitä Gandhi teki ja kirjoitti, sillä koko hänen elämänsä oli eräänlaista pyhiinvaellusta, jossa jokaisella teolla oli merkitystä. Hänen kesken jäävä omaelämäkertansa, joka päättyy 1920-luvulle, on kuitenkin painava todiste hänen puolestaan, etenkin kun kirjassa kuvataan hänen kääntymätöntä elämänvaihettaan ja muistutetaan lukijaa siitä, että tämä pyhimys tai lähestulkoon pyhimys oli sisimmältään terävä ja kyvykäs henkilö, josta olisi halutessaan voinut tulla menestyvä lakimies, hallintovirkamies tai peräti liikemies."