Martti Joenpolvi on Suomen paras nykyään kirjoittava novellisti. Se on aika paljon, kun muistaa, kuinka hyviä novelleja tässä maassa loppujen lopuksi kirjoitetaan. Jo pitkään on ollut selvää, että jos Joenpolvi kirjoittaisi jollain muulla kielellä, hän olisi maailmankuulu.” Näin kirjoitti Kalervo Toiviainen vuonna 1992 Pohjolan Sanomissa arviossaan Joenpolven novellikokoelmasta ”Jalopuumetsä”.
Tämä kirja kertoo Martti Joenpolven vuosien 1983–97 aikana ilmestyneestä proosatuotannosta, kyseisen ajan Suomesta sekä Martti Joenpolvesta, jonka teosten päähenkilö on useimmiten keski-ikäinen suomalainen mies. Nainen soittaa taustalla toista viulua.
Vuodet 1983–90 olivat viimeiset suomalaisen kulttuurin ja talouden noususuhdanteen vuodet ennen siirtymistä Suomen itsenäisyyden ajan saavutusten purkutalkoisiin. Noihin vuosiin osuivat Martti Joenpolven teokset ”Haastemies” (1984), ”Tupakkakauppiaan moraali” (1986), ”Pronssikausi” (1988) sekä ”Terveessä ruumiissa” (1990).
Syksyllä 1992 ”Jalopuumetsä” -novellikokoelman ilmestyessä elettiin toisessa todellisuudessa, Neuvostoliiton jälkeisen ”historian lopun” aikakauden ensimetreillä ja ennätystyöttömyyden keskellä. Novellikokoelma ”Villiminkit” (1994) ja pienoisromaani ”Kerrottu elämä” (1997) kertoivat Kekkosen ajan jälkeistä kadonneen toisen tasavallan tarinaa. Suomalainen kirjallisuus- ja kulttuurielämä joutuivat ”ahtisaarelaisessa” Suomessa talouselämän myllerrysten pyörteisiin. Joenpolvi kuvasi tätä raha ratkaisee -ajanhenkeä niukkasanaisen terävästi.
Teos on jatkoa vuonna 2025 ilmestyneelle teokselle ”Elämän turhuuksien kehä – Suomalaisen hyvinvointivaltion synty 1956–82 Martti Joenpolven proosatuotannon valossa.