Romaanissa seurataan tavallisten kannakselaisten elämää sotien ja rauhan aikana vuodesta 1860 vuoteen 1960. Teos kuvaa Suomen historiaa tavallisen ihmisen näkökulmasta ja niitä arvoja ja elämänasenteita, joiden ansiosta karjalaiset selvisivät kohtalon vuosista ja päälleen lankeavista koettelemuksista. Mitä ajattelivat pojat, jotka joutuivat rintamalle? Miltä tuntui jättää koti ja paeta vieraiden ihmisten pariin? Minkälaista oli palata takaisin hävitettyyn kotikylään ja jättää kaikki uudelleen?
He luottivat Korkeimman johdatukseen:”Ei Hää anna kellekää sen enempi ko minkä hää jaksaa kantaa.”
He rakensivat siipirikkoina ja kohtaloonsa tyytyen perustaa hyvinvointiyhteiskunnalle vieraassa ympäristössä ja uudenlaisessa arvomaailmassa. Heidän tarinansa on kirjoitettu kiitollisuudella ja sydän täynnä kunnioitusta.
Älkäämme unohtako historiaamme, jotta se sotien osalta ei koskaan pääsisi toistamaan itseään.