Minun ihmiseni on pieni runollinen kirja koirasta, joka tuli kotiin ja jäi osaksi kaikkea. Se kertoo arjesta, jossa koira kysyy, väittää vastaan, katsoo liian intensiivisesti, ei aina tule kun pyydetään ja tietää olevansa rakas. Näissä pienissä keskusteluissa kuuluu ihmisen hellyys ja koiran oma viisas, itsepäinen ääni. Välillä naurattaa, välillä hiljentää. Usein riittää yksi katse. Tämä on kirja rakkaudesta, joka ei selitä itseään. Se vain tulee viereen.