Kukaan ei ole William Shakespearen Hamlet-näytelmässä kiinnittänyt huomiota prinssin esittämään kysymykseen Horatiolle, miksi tämä on palannut Wittenbergistä. Ja kun hän kohta nimittää tätä opiskelutoverikseen, avautuu näkymä näytelmän poliittiseen ytimeen. Hamlet ei ensisijaisesti ole tarina petoksesta, kostosta, haamuista ja haudoista, vaan opetuskappale oikeasta hallintotavasta ja oikeamielisen hallitsijan kasvattamisesta. Aikakauden saranain kääntyminen merkitsee modernin valtion syntyä. Sitä Hamlet on ollut opiskelemassa uskonpuhdistuksen keskuksessa Wittenbergissä Martti Lutherin ja Philipp Melanchtonin jalkojen juuressa. Uusi usko antaa hallitsijalle avaimet käteen kirkon ottamiseksi maalliseen kontrolliin.
Filosofian tohtori, dosentti Kari Sallamaa kokoaa tässä valikoimassa yhteen aiemmin julkaistuja kirjallisuusaiheisia tekstejään ja esittää joukon uusia, kuten Tanskan prinssin ohella Hamletin Kaunasissa. Eurooppalaisin kirjailijamme Henry Parland kirjoitti Liettuassa puhtaimmin modernistisen romaanin Sönder soveltaen ekspressionismin ja uusasiallisuuden estetiikkaa. 22-vuotiaana kuollut nero olisi mullistanut hidasliikkeisen kirjallisuutemme, mikäli esineiden kapina olisi saanut jatkua.
Kirjallisuudella on aina ollut yhteys hulluuteen. Sitä tarkasteleva laaja essee ”Hulluuden valtatiet” tuo kirjallisten esimerkkien kautta esiin klassiset ja uudet mielen sairaudet: melankolian, hysterian ja skitsofrenian. Jakob Lenz ja Friedrich Hölderlin, J.J. Wecksell ja Aleksis Kivi, Sylvia Plath ja Maria Vaara...
Kivestä puhuen tekijä antaa uuden ja uskottavimman tulkinnan kirjallisuutemme kivijalasta Seitsemästä veljeksestä. Se ei ole kansallisen konsensuksen kasvatusoppi, vaan kapinallinen pikareski eli veijariromaani, minkä Kivi kirjoitti mielessään Cervantesin Don Quijote.
Miesvaltaiseen kirjallisuuteemme kytkee Maria Jotuni uuden vaihteen naiskantaisilla teoksillaan, joissa hirviömäiset miehet kuolevat tai alistetaan käskyläisiksi. Sukupuolten ikuisessa taistelussa alkaa uusi naisten aika.