Leo Makkonen katsoo ympärilleen, kauas ja korkealle, mutta luotaa samaan aikaan ihmisyyden tavoittamattomia syvyyksiä. Tiukkaan punnitut ruonot hehkuvat aforistista tarkkanäköisyyttä.
Runoilijan sanat ovat kuin säkeiden keinu; vuorollaan lempeitä, vuorollaan viiltäviä. Kaiken pohjalla lämmin kerros huumoria, rakkautta ja kaiken armahtavaa lohtua.
"Äänettömyydestä etsin itseäni
omaa ääntäni
rauhaani sielun syvyydestä"