Puskinin saavuttama kestävä asema Venäjällä, erityisesti runoudessa, on läntisemmässä Euroopassa jotenkin käsittämätön. Puskin saattaa olla liian venäläinen - siis liian syvällä venäläisessä kulttuurissa ja venäjänkielessä, sen luontaisessa runollisuudessa - jotta voisimme häntä täysin ymmärtää. Puskin on itse lausunut suurin piirtein näin: ”Runouden, herra varjelkoon, on oltavakin tyhmää!” - ja ”Puhekieli on järjen ensimmäinen tunnusmerkki” - ja senkin hän on sanonut, että runous on moraalin yläpuolella tai ainakin aivan muuta tekoa.