Muinaistulokkaat eli arkeofyytit ovat kasvilajeja, jotka saapuivat maahamme ihmisen mukana viimeistään 1600-luvun alkupuolella. Ne kertovat vanhoista viljelytavoista, kauppayhteyksistä sekä asutuksen leviämisestä ja voivat johdattaa kulkijan jo kadonneen ihmistoiminnan äärelle. Tämä teos opastaa tunnistamaan merkitykseltään keskeiset lajit ja esittelee niiden elinympäristöt, alkuperän sekä sen, miten ja milloin ne tulivat osaksi kulttuuriympäristöämme. Julkaisu sopii kaikille kasvitieteestä ja menneisyydestä kiinnostuneille.
Kirjassa esitellään yli 50 keskeistä muinaistulokaskasvia. Kasvien ryhmittely on seuraava: a) rautakautisten asuinpaikkojen ja kalmistojen indikaattorikasveja, b) rautakautisilla paikoilla esiintyviä seuralaiskasveja, c) hyötykasveina käytettyjä keskiaikaisia arkeofyyttejä, d) vanhoja rautakautisia–keskiaikaisia viljapeltojen rikkaruohoja ja e) muita muinaistulokkaita ja arkeofyyttiketojen lajeja. Julkaisussa on mukana laaja muinaistulokaskasveja esittelevä taustoitus sekä esittelyt paleoetnobotaniikasta ja kasvimakrofossiilitutkimuksesta. Mukana on aihepiiriin keskittyvä kirjallisuusluettelo sekä yksityiskohtainen kasvisanasto ja havainnepiirrokset.
Tämä uutuusteos on lajissaan ensimmäinen muinaistulokas- eli indikaattorikasvien tunnistamiseen keskittynyt opaskirja. Teoksen on laatinut Turun yliopiston kasvisystematiikan ja -ekologian dosentti Terttu Lempiäinen, joka on toiminut pitkään Turun yliopiston kasvimuseossa amanuenssina ja museonhoitajana. Hän on julkaissut lukuisia kasvijäännetutkimuksiin perustuvia selvityksiä Suomen ja Venäjän Karjalan kasvillisuuden historiasta aina kivikaudelta nykyaikaan. Lempiäinen on ollut mukana Elias Lönnrotin Flora Fennica -sarjan toimituskunnassa sekä kirjoittajana useissa ympäristö- ja asutushistoriaa käsittelevissä yhteisjulkaisuissa.