”Jos en olis näin häjyvä akkaa saanu.”
Näin manasi 1800-luvun alussa Tukholmasta Savoon suutariksi tullut Gustaf Eklund vanhoilla päivillään. Hänen pojantyttärensä Liisa Maria avioitui renki Issakaisen kanssa - itä ja länsi yhtyivät. Kasket, riihet, karhunkaatokin. Työtä, nuotanvetoa, isäntien selänpesua, köyhyyden jakamista. Mutta hiljalleen työ antoi paremman elämän.
Kansa rupesi puhumaan Suomesta, itsenäisyydestä. Miten kaikki kävikään? Mitä suojeluskuntapäällikkö ja opettajantytär tekivät kapinatalven yönä luokan penkillä?
Punikiksi epäilty ammuttiin hautausmaan aidalle. Miksi kunnanvaltuutettu Happonen
muilutettiin ja murhattiin? Miksi suojeluskuntalaiset ja entiset punikit kumminkin taistelivat rinnakkain Talvisodassa ja Suomi säilyi Suomena?
Tässä kirjassa kokijat ja näkijät kertovat meidän maamme tarinan.