Pitkän parisuhteen päättyessä alkaa raskas erotyö, kaikki yhdessä koottu on jaettava erilleen. Kyyneleet juovittavat arkea, ruoka ei maistu, elämää ei jaksa nähdä eteenpäin kuin hetken verran.
Alkaa matka, jonka keskiössä ovat irtautuminen menneestä, itsensä etsiminen ja uuden oman elämän luominen. Ystävät, työkaverit ja läheiset pitävät pystyssä vaikeimpina hetkinä. Kissat lohduttavat ja kehräävät surua pois.
Vähitellen mustiin päiviin alkaa löytyä ilon pilkahduksia ja oivalluksia, suru väistyy, antaa tilaa raivolle ja myöhemmin myös myötätunnolle ja ymmärrykselle. Kovin kipu, jota ei ikinä olisi halunnut kokea, on pahinta ja parasta, mitä elämässä on koskaan tapahtunut.
Tulee tilaa sille, jota todella on. Tulee tilaa rakkaudelle. Kaikki järjestyy aikanaan.
Mun pitää varmaan nyt mennä on Heli Katajan (s. 1988 Vimpelissä) esikoisrunokokoelma. Kirjoittaminen on hänelle rakas harrastus jo lapsuudesta: tunteiden ja tapahtumien käsittelyä, yritys ymmärtää maailmaa ja elämää. Ammatiltaan Kataja on sairaanhoitaja ja asuu Seinäjoella avomiehen ja kahden kissansa kanssa.