Maailman vedet, mitkä herahtavat mielesi sopukoista sanojesi antiin, etsintään kuoressa, ovat lähteittesi lempeää virtaa, sen salaista hiljaisuutta, läpinäkyvyyttä.
Tuula Eskolan kuudes runokirja jäljittää elämän ja ihmisen muotoja. Rakkaus ja inhimillisyys virtaavat vuosituhantisista lähteistä.
Luonto pursuaa rikkauksineen unohtamatta ympärillään olevaa.
Elämä muotoilee olemustaan.
Kukkivat kukat puhuvat rakkaudenkieltä.
Luontaisissa hedelmissä varjopaikat heräävät.