Muovimekko on esikoisrunoteos, jonka sivuilta voi aistia rakkauden huiput ja karikot, vanhemmuuden onnenhetket ja surut, luopumisen tuskan, itsensä etsimisen ja anteeksiannon haasteet, kirjoittamisen ilon ja ahdistuksen sekä korkeimman läsnäolon. Suorasukaisten säkeiden sanoittamana elämä näyttäytyy kaikessa rujoudessaan ja kauneudessaan.
Matkani on pitkä jonnekin.
Katselen laiturilta tähyillen oikeaa junaa.
Se lipuu etelään ja pysähtyy kohdalleni.
On aika nousta kyytiin.
Olenko menossa pakoon jotain,
vai kenties jotain uutta kohti?
Ikkunapaikalta tähyilen maisemaa,
joka vuorotellen tarjoilee peltoja, metsiä ja taloja.
Radanvarrella ei näy ihmisiä.
On vain kanssamatkustajia,
joiden salaisuuksiin en pääse käsiksi.