Tragedian paikka teatteritaiteessa on ehtymätön. Se puhuttelee, koskettaa ja herättää suuria tunteita. Traagisella näyttämöllä ei leikitä. Tämä teos esittelee antiikin kreikkalaisen tragedian esityksiä suomalaisella näyttämöllä. Läpi käydään Aiskhyloksen, Sofokleen ja Euripideen tragedioiden esityksiä sekä heidän teostensa adaptaatioita 1900-luvun alkupuolelta 2010-luvulle saakka.
Antiikin kreikkalaisen tragedian matka Suomeen on ollut pitkä, eikä traaginen näyttämö ole hiljentynyt ajan saatossa. Se on näyttämö, jolla ajattomuus ja ajankohtaisuus risteävät. Tragedia puhuu ajankohtaisista aiheista mutta kurkottaa kohti ajattomuutta ja usein myös liittymäkohtaa antiikin teatterikäytäntöihin. Tragedian näyttämöillä on nähty sekä ylevää marmoria että tylyä metallia. Tragediaesityksissä on aiemmin kunnioitettu sanaa ja runoutta, sittemmin puhuttu mieluummin lihan ja kuvan kieltä.