Ensimmäinen Kosti-Paavo Eerolaisen elämäkerta kertoo poikkeuksellisen miehen tarinan ja avaa samalla uuden näkökulman Suomen 1900-luvun poliittiseen historiaan. Se kuvaa, kuinka aatteellinen ehdottomuus, henkilökohtaiset valinnat ja historian suuret murrokset muovasivat yhden ihmisen kohtaloa. Eerolaisen elämäntarinan kautta piirtyy kuva itsenäistyneen Suomen kiihkeistä vuosikymmenistä, jolloin vakaumus saattoi nostaa ihmisen sankariksi toisten silmissä ja tehdä hänestä rikollisen toisten silmissä.
Kosti-Paavo Eerolainen (1903–1994) oli yksi Suomen itsenäisyyden alkuvuosikymmenten värikkäimmistä ja ristiriitaisimmista hahmoista. Hän oli sisällissodan nuori taistelija, Viron vapaussodan vapaaehtoinen, Etsivän keskuspoliisin etsivä, Lapuan liikkeen tunnettu muiluttaja, Mäntsälän kapinan osallistuja ja jatkosodan aikainen vankileirin päällikkö. Hänen vaiheikas elämänsä kietoutui Suomen historian dramaattisimpiin tapahtumiin.
Eerolainen nousi valtakunnalliseen kuuluisuuteen kesällä 1930, kun hän yhdessä Artturi Vuorimaan kanssa sieppasi kaksi kansanedustajaa suoraan eduskunnan perustuslakivaliokunnan istunnosta ja kyyditsi heidät Lapualle. Tapaus teki hänestä yhden Lapuan liikkeen tunnetuimmista toimijoista ja aikansa kohujulkkiksen.
Eerolaisen tie poliittisen radikalismin ytimeen alkoi kuitenkin jo varhain. Hän osallistui sisällissotaan vain 15-vuotiaana ja lähti seuraavana vuonna Pohjan Poikien mukana Viron vapaussotaan. Yritys asettua kauppiaaksi ja perheenisäksi kotipitäjään Artjärvelle epäonnistui, ja Eerolainen hakeutui Etsivän keskuspoliisin palvelukseen Vaasaan. Siellä paikalliset kommunistit antoivat tehokkaalle mutta kovakouraiseksi koetulle etsivälle lisänimen Musta ohrana.
Poliittinen vakaumus vei Eerolaisen lopulta lainvalvojasta lainrikkojaksi. Lapuan liikkeen toiminta huipentui Mäntsälän kapinaan vuonna 1932, jonka jälkeen Eerolainen pakeni poliisia ja päätyi lopulta Viroon. Seuranneen pidätyksen ja vankilatuomion jälkeen hänen elämänsä etsi jälleen suuntaa, kunnes talvi- ja jatkosota avasivat tien sotilasuralle. Kesäkuussa 1943 hänet nimitettiin Koverin vankileirin päälliköksi, ja hän hoiti tehtävää sodan loppuun saakka.
Sodan jälkeen Eerolainen pakeni punaisen Valpon ulottumattomiin Ruotsiin. Hän palasi Suomeen vasta kahdeksan vuoden kuluttua, jolloin poliittinen ilmapiiri oli jo muuttunut. Entinen oikeistoradikaali vietti loppuelämänsä työn, perheen ja myöhemmin terveysongelmien parissa. Hän kuoli vuonna 1994 elettyään 91-vuotiaaksi.