Korhonen on ollut Muujoen perussuomalaisten kellokas, arvot selvinä mielessä ja luontosuhde kunnossa. Sairauseläke juoksee ja pontikkapannu porisee, mutta somalinaisen parfyymi saa aikuisen miehen pois tolaltaan. Asialla on vissit seurauksensa. Persujen uusi puoluejohtaja, "luihu tohtori kainostelevan tytön punottavine poskineen mutta habitukselleen aivan sopimattomine lausuntoineen" alkaa tuntua entistä vastenmielisemmältä ja Korhonen tekee poliittisesta henkilökohtaista. Naisenpuutteella on osansa tapahtuneeseen vaikka Korhonen onkin melkein impotentti. Kaupungin monikulttuuripäivien prosyyrillä aseistettuna hän ryhtyy siihen, mitä miehen pitää tehdä. Loppu on historiaa.