Viidennessä runokokoelmassaan Katariina Vuorinen (s. 1976) kutoo yhteen ihmisen, luonnonvoimat ja kaiken yllä valvovan taivaan Andien ikiaikaisissa maisemissa. Vaihtuvien maiden ja muistin kautta kokoelma kuljettaa Chileen, josta on tullut runoilijan vaellusvuosien toinen kiintopiste. Pitkät, eeppiset runot vertautuvat vääjäämättömyydessään kaukana siintävään horisonttiin, jota kohti peloton matkaaja kulkee _ tai Tyynenmeren hitaisiin, loputtomiin aaltoihin, jotka luovat levollisen rytmin aistien todellisuutta ylistävään vaellukseen.
Voimallisten näkyjen, rytmin ja mielen liikkeiden tarkentamisen taiturina tunnettu Katariina Vuorinen debytoi runoilijana jo 15-vuotiaana. Esikoisteoksesta Edith suuteli minua unessa (2001) alkaen hänen teoksensa ovat saaneet kiittävän vastaanoton. Vuorisen runoja on käännetty 13 kielelle.
Espanjan kieli on Vuoriselle erityisen merkityksellinen, mitä ilmentää tämän Myöhempien kesien jumalat -kokoelman julkaiseminen samoissa kansissa kaksikielisenä: suomeksi ja espanjaksi. Vuorisen suomeksi kirjoittamat runot on kääntänyt espanjaksi Zoila Forss-Crespo Moreyra.