Nykyihmisiä painaa kasvava huoli luonnon tuhoamisesta ja maailman muuttumisesta yhä sotaisammaksi ja piittaamattomammaksi kanssaihmisten hädästä. Elina Reenkola kysyy teoksessaan, voisiko ihmisen myönteistä luovuutta valjastaa edistämään rauhaa ja maapallon luonnon kukoistusta hävityksen sijaan?
Teos pohtii feminiinisen ja maskuliinisen luovuuden ominaispiirteitä ja eroja. Molempia tarvitaan täydentämään toisiaan. Feminiininen luovuus on myönteisenä uutta synnyttävää ja elämää suojelevaa, maskuliininen luovuus esteitä raivaavaa. Tuhoavina ne voivat olla sitovia ja väkivaltaisia.
Kirjassaan Reenkola tarkastelee kirjallisuudesta ja elokuvista poimimiensa valaisevien esimerkkien avulla laajalti naisen luovuuden edellytyksiä sekä estymiä ja niihin liittyvää ahdistusta.