Moni uhkailee kirjoittavansa totuuden anopistaan. Margareeta Koskinen on kirjoittanut Irma-anoppinsa lapsuudesta ja nuoruudesta hänen avioitumiseensa saakka. Sitä ennen on kuitenkin seurattu esiäitien ja -isien elämää, yritetty selvittää, miksi Irmasta tuli Irma. Vaikka kirja kertoo historiallisista henkilöistä oikeissa ympäristöissään, siinä on käytetty myös kirjailijan vapautta.
Suvussa on ollut isänmaanystäviä ja maattomia, puolisoja ja lemmittyjä, onnea ja ongelmia, sotia ja lapsia. Ei näillä ihmisillä ollut rikkautta, ei aina rakkauttakaan, mutta niillä korteilla pelattiin, jotka jaossa oli saatu. Anopin isän suku oli elänyt läntisellä Uudellamaalla, hänen äidinpuoleinen sukunsa tullut Pohjois-Savosta. Isoisä Albert oli Latviassa syntynyt Venäjän hallituksen santarmi sortokausien aikana.
Tapahtumat sijoittuvat pääasiassa Helsinkiin ja Vaasaan, mutta pistäydytään myös muualla Suomessa, Venäjällä sekä Latviassa. Liikutaan 1700-luvun loppupuolelta aina sotien jälkeiseen aikaan, eletään yhden suvun kautta sekä oman maamme että santarmilaitoksen kuohuvaa historiaa.
Suunniteltu haastattelujakso jäi lyhyeksi anopin sairastuttua. Margareeta Koskinen on sen vuoksi etsinyt lisätietoja historiankirjoista ja vanhoista sanomalehdistä. Ilman satoja tutkimustunteja eri arkistoissa, ilman Suomen ja Latvian kansallisarkistoista löydettyjä asiakirjoja tämä kirja olisi jäänyt kirjoittamatta.