Keskikokoisen maaseutukaupungin keskustassa kenotti vanha säästöpankin talo, joka oli muuttunut asunto-osakeyhtiöksi. Koska siinä asui vain naisia, eri-ikäisiä naisia, taloa kutsuttiin Naisten taloksi. Mikään impilinna se ei ollut, tuskin siellä asui yhtään impeäkään, mutta mielenkiintoista elämää sieltä tihkui aika ajoin ympäristönkin iloksi.
Suurimmassa yläkerran asunnossa, joka oli entinen pankinjohtajan huoneisto, asui Ella, eläkkeellä oleva ala-asteen opettaja, joka seurusteli. Toiseksi suurimman huoneiston haltijoina olivat Sisko ja Kaisa, kolmikymppiset uraohjukset, jotka eivät asumisjärjestelystä huolimatta olleet lesboja. Alakerrassa oli kolme yksiötä ja yksi keittiö ja kamari. Keittiön ja kamarin entistä talonmiehen asuntoa hallinnoi Sussu, kaupunkilehden toimittaja. Kahdessa yksiössä asuivat ikäneitosisarukset Kaarina ja Inkeri, jotka olivat yleensä riidoissa keskenään, ja viimeisenä vaan ei vähäisimpänä oli joukon kuopus, Eevastiina, jolla oli musta Mersu. Hän oli taksikuski.