Tämä kirja kertoilee suomalaisten naisten elämästä, perheliemestä ja jopa perhehelvetistä kaikkien kuulemieni, näkemieni ja kokemieni tapahtumien ja tarinoiden keskeltä. Rakentaen ’kaarisillan’ Impi-äidin tyttärien ja heidän lastensakin vaiheisiin elämästä, jonka pyöritykseen kuka vai nainen voisi joutua tytön, naisen tai perheenäidin kipuiluineen tai murheineen urastressissä, yliväsyneenä koko baby blues rumbassaan, lapsivuodemasennuksineen tai taloushuolineen ilman riittäviä yhteiskunnan tukiverkkoja ympärillä, kun jopa oma kumppanikin voi olla lopulta mustasukkaisuuttaan tai urarumbassaan se pahin tyranni ja simputtaja niin vasta- kuin myötämäessäkin.
Minun omat lapsuuden muistoni ja kokemukseni perheyhteydestä ovat olleet rakastavat. Ne ovat auttaneet minua kestämään elämän kipeät ja vaikeatkin asiat. Ne ovat auttaneet pääsemään kipeiden asioiden yli turvallisesti kuin suojelusenkeli olisi varjellut minua rikkonaisella sillalla, jota pitkin olen elämässäni joutunut kulkemaan. Äidin ja isän rakastava perheyhteys on ollut tärkeä elämäni rakennuspalikka ja etenkin tukipilari, kiitos elämäni onnenhetkistä kuuluu eniten äidilleni ja isälleni ja toki sisaruksillenikin kuin myös ns. kaksoissiskolleni. Olisin toivonut, että olisin voinut antaa myös omille lapsilleni samanlaisen tukijalan ja tukipilarin tulevaa elämää ja aikuisuutta varten.