Aamun valjetessa yö kohottaa huntuaan
usvan edetessä rannalta ulapalle. Maa
huokuu kosteutta, päivä valkenee, eikä se
muistuta eilistä vaan aloittaa tyhjästä niin
kuin edellisiltana leivänmuruista puhdistettu
pöytä: putipuhtaana, aamunraikkaana, unet
silmistään karistaneena valmiina täyttämään
oman osuutensa vuorokauden kierrosta.