Eero Niemelän runokirjan ”Nauriinvärinen nainen” runot kuvaavat suomalaista luontoa tavalla, jossa ilmenee selvä egokriittinen näkökulma. Runot käsittelevät myös ihmisluontoa ja sen periksi antamattomuutta niin menneinä kuin nykyisinäkin aikoina. Mukana on kantaa ottavia runoja sekä muutama aivan vieraassa ympäristössä syntynyt runo. Runot poikkeavat tarkoituksella toisistaan rakenteellisesti, mutta ovat kertovia, tunnelmaa luovia, ja konstailemattomia. Tavallaan ne ovat virkistäviä juuri erilaisuutensa ansiosta. Runot eivät heijastele kirjoittajan omia tunnetiloja, vaan Eero Niemelän mukaan aitoa taiteilijan vapautta on, että pystyy kirjoittamaan olematta vanki edes omien ajatustensa kanssa.