Masennusta on pidetty kansansairautena, koska niin moni päätyy masennuseläkkeelle. Samaan aikaan on kerrottu, että meillä on tehokas hoito depressioon, ne onnellisuuspillerit eli masennuksen täsmälääkkeet. Nykyisen tiedon valossa pikemminkin vaikuttaa siltä, että mielialalääkkeiksi kutsuttujen keskushermostolääkkeiden nauttiminen lisää masennuksen uusiutumista. Lääkkeet ovat osoittautuneet lähinnä lumevaikutteisiksi aivopillereiksi. Miten näin pääsi käymään? Miten on mahdollista, että masennuslääkkeet on hyväksytty myytäviksi ja niitä pidetään edelleenkin "hyvänä hoitona"?
Aivojen vuosikymmenen, 1990-luvun vanavedessä psykiatriasta tuli biologista, jolloin mielenhäiriöt alettiin luokitella aivosairauksissa. Takana oli sekä uuskonservatiivinen ideologia että lääketeollisuuden rahat ja strategiat. Lääkeyhtiöt alkoivat voimallisesti rahoittaa ns. näyttöön perustuvia hoito-ohjeita, koska uudet, serotoniinitasoa aivoissa nostavat SSRI-lääkkeet oli julistettu masennuksen syiden hoidoksi, vaikka väitteiden takana olevan ns. monoamiinihypoteesi on tieteellisesti väärä. Lääketeollisuus on vaikuttanut diagnoosien laadintaan, hoito-ohjeisiin, tutkimuksien rahoittamiseen ja niiden julkaisemiseen tai julkaisematta jättämiseen sekä lääkäreihin ja potilaihin koulutuksen, yhteistyön ja viestinnän kautta. On saatu aikaiseksi yhä enemmän lääkittäviä, yhä enemmän masennuseläkeläisiä, yhä enemmän depression vuoksi sairauslomalla olevia, mutta farmafirmoissa kassakoneet ovat laulaneet.