Aika kulkee kehää. Tapahtumat toistuvat. Kellon viisarit kiertävät samaa reittiä kerta toisensa jälkeen. Päivät seuraavat toisiaan, viikot ja kuukaudet alkavat alusta ja päättyvät alkaakseen jälleen alusta. Vuodet vierivät peräkkäin toistensa kaltaisina. Mutta silti jokainen sekunti, minuutti, tunti ja vuosi on omanlaisensa. Toista samanlaista ei koskaan tule. Aika jyrää eteenpäin. Mikä eilen sai alkunsa, on huomenna tuhkaa, ylihuomenna pelkkä muisto, jos sitäkään. Ei ole olemassa asioiden pysyvää olotilaa. Kaikki muuttuu. Mitä näemme ympärillämme, on vain hetkellinen häivähdys. Mutta tuhkassa on uusi alku. Ajan pyörä käy jo seuraavaa kierrostaan. Ihmisen aika ei ole kuin kello. Kellolle kaikki sekunnit ovat samanmittaisia, mutta ihmiselle aika käy epätahtia. Aika on suhteellista niin fysiikassa kuin arkielämässäkin. Mutta kun fysiikassa kiirehtijän aika hidastuu, arkielämän kiirehtijältä se loppuu kesken. Kuvani kysyvät, kuinka hetki sitoutuu ikuisuuteen.