Uusin tutkimustieto kumoaa vallitsevia käsityksiä: Ajatus jälleensyntymisestä ‒ sielun toistuvista elämistä maan päällä eri henkilöinä ‒ kuuluu vuosituhantiseen länsimaiseen kulttuuriperintöön, osin myös juutalaisuuteen ja kristinuskoon. Oppi ilmestyy historian hämäristä ensimmäisen vuosituhannen puolivälissä eKr., löytää paikkansa mm. Pythagoraan ja Platonin ajatusmaailmoissa ja vaikuttaa niistä käsin niin varhaiseen juutalaisuuteen kuin kehkeytyvään kristinuskoonkin.
Juutalaisuudessa opin selvin kannattaja oli Jeesuksen ja Paavalin aikalainen, Egyptin Aleksandriassa vaikuttanut raamatunselittäjä Filon. Hänen kristinuskoon huomattavasti vaikuttaneet vertauskuvalliset tulkintansa Mooseksen kirjoista saivat sisältönsä paljolti Platonin ajattelusta.
Samassa kaupungissa vuoden 200 molemmin puolin elänyt kirkkoisä Clemens oli platonisti jo ennen kristityksi kääntymistään, eikä hän hylännyt lempifilosofiaan sen jälkeenkään. Hänen kristinuskon tulkinnassaan oli tilaa sekä Jeesuksen ratkaisevalle roolille pelastajana että jälleensyntymisopille.
Teologian tohtori Sami Yli-Karjanmaa on tutkinut jälleensyntymisopin unohdettua historiaa antiikin juutalaisuudessa ja kristinuskossa pian 20 vuotta. Erityisesti Clemensin osalta hänen tuloksensa haastavat yksimielisen kansainvälisen tutkijayhteisön. Hän on varhaisen juutalaisen ja kristillisen kirjallisuuden dosentti Helsingin yliopistossa.