Niiniveen lauluja
Lehto, Kirsi
Tuotetiedot
| Nimeke: | Niiniveen lauluja |
| Tekijät: | Lehto, Kirsi (Kirjoittaja) Kortekallio, Irma (Valokuvaaja) |
| Tuotetunnus: | 9789529314560 |
| Tuotemuoto: | Kovakantinen kirja |
| Saatavuus: | Tilaustuote toimitetaan myöhemmin |
| Hinta: | 47,00 € (41,23 € alv 0 %) |
| Kustantaja: | Kuikkaniemituotteet |
| Painos: | 2012 |
| Kieli: | suomi |
| Sivumäärä: | 159 |
| Tuoteryhmät: | Kaikki tuotteet |
| Kirjastoluokka: | 82.2 Suomenkieliset runot |
| YSO - Yleinen suomalainen asiasanasto: | runoilijat |
Kirsi Lehto, ihmeiden etsijä.
Kirjoittaa runoja ihmisen osasta. Siitä kun ihminen on repäisty juuriltaan. Kun tiedeuraa on tehty, kovana työnä, kaikkensa antaen, niin kuin ennen peltoa raivattiin. Paljon tieteen peltoa tulikin valmiiksi - ja sitten ymmärrys, ettei tätä koskaan valmiiksi saa. Mitä enemmän tiedät, sitä enemmän kysymyksiä syntyy. Ne peruskysymykset, jotka ovat aina olleet, ja tulevat aina olemaan. Mikä on ihmisen elämän syvin olemus? Mistä tulee onni ja rauha mieleen? Onko ihmisellä kuolematon sielu? Ohjaako kaikkea jokin korkeampi voima? Vastaus ei löydykään tieteen maailmasta, vaan luonnon rauhasta ja kauneudesta, tai ihmisen mielen sisältä, intuitiosta. Tai sitten voi tyytyä siihen, ettei vastausta ole - vaan syntyy runo, kuin ihme.
Irma Kortekallio, ihmeiden näkijä.
Me kuljemme Irman kanssa samassa maisemassa. Siinä missä me näemme jokapäiväisen ohivilahtavan metsän tai järvenselän Irma näkee ihmeen - ja saa sen vielä tallennettua kameraansa. Irma löytää kuvissaan maisemasta sielunmaiseman ja luonnon yksityiskohdasta taideteoksen.
Irma löytää vastauksia elämän suuriin kysymyksiin ilman yhtään sanaa.
"Onni, kuin uni
on kuin hiljaisuus
sen nimeä ei tohdi lausua
jotta se ei särkyisi
voi vain avata kätensä
ja antaa sen laskeutua kämmenelle
katsoa hiljaa ja ihmetellä
mitä hyvää minä olen tehnyt
niin että minulle on näin käynyt"
Kirjoittaa runoja ihmisen osasta. Siitä kun ihminen on repäisty juuriltaan. Kun tiedeuraa on tehty, kovana työnä, kaikkensa antaen, niin kuin ennen peltoa raivattiin. Paljon tieteen peltoa tulikin valmiiksi - ja sitten ymmärrys, ettei tätä koskaan valmiiksi saa. Mitä enemmän tiedät, sitä enemmän kysymyksiä syntyy. Ne peruskysymykset, jotka ovat aina olleet, ja tulevat aina olemaan. Mikä on ihmisen elämän syvin olemus? Mistä tulee onni ja rauha mieleen? Onko ihmisellä kuolematon sielu? Ohjaako kaikkea jokin korkeampi voima? Vastaus ei löydykään tieteen maailmasta, vaan luonnon rauhasta ja kauneudesta, tai ihmisen mielen sisältä, intuitiosta. Tai sitten voi tyytyä siihen, ettei vastausta ole - vaan syntyy runo, kuin ihme.
Irma Kortekallio, ihmeiden näkijä.
Me kuljemme Irman kanssa samassa maisemassa. Siinä missä me näemme jokapäiväisen ohivilahtavan metsän tai järvenselän Irma näkee ihmeen - ja saa sen vielä tallennettua kameraansa. Irma löytää kuvissaan maisemasta sielunmaiseman ja luonnon yksityiskohdasta taideteoksen.
Irma löytää vastauksia elämän suuriin kysymyksiin ilman yhtään sanaa.
"Onni, kuin uni
on kuin hiljaisuus
sen nimeä ei tohdi lausua
jotta se ei särkyisi
voi vain avata kätensä
ja antaa sen laskeutua kämmenelle
katsoa hiljaa ja ihmetellä
mitä hyvää minä olen tehnyt
niin että minulle on näin käynyt"