Muistatko lukeneesi Helmipöllön tarinoita Hyvä Paimen -lastenlehdestä 1980-luvulla? Tai vierailitko Helmi Niemisen organisoimassa upeassa lähetysnäyttelyssä 1970- tai 980-luvulla? Niitä järjestettiin kautta maan aikana, jolloin tieto kaukana olevista maista ja kansoista ei tulvinut suoraan silmiemme eteen kuten nykyisin. Nimimerkkinä Helmipöllö ei ollut vitsi. Erään lähetystyöntekijän mukaan se oli sopivasti hymyilyttävä ja aseistariisuva nimimerkki, jonka suojassa saattoi huomaamattomasti liikkua monella eri rintamalla. Helmi ei pitänyt suurta ääntä itsestään, mutta hän oli pienen pöllön lailla tarkkanäköinen ja -vaistoinen. Helmipöllö edusti syvää viisautta ja taitoa katsoa sekä aivan lähelle että hyvin kauas - ja niiden välille. Helmi Nieminen oli Kainuun ja Koillismaan lähetyssihteeri, mutta hänen huolenpitonsa ja kontaktinsa ylsivät kaikille mantereille. Tämän kaiken hän teki vapaaehtoistyönä. Kukaan ihminen tässä maailmassa ei ole yksinäinen saari. Tämä kirja kiinnittää Helmi Niemisen elämän menneiden sukupolvien ja hänen oman perheensä tarinaan. Lopulta päädytään suuriin miksi-kysymyksiin. Sairaudet tuskin ohittavat ketään, ja omaishoitajuus on monen puolison elämän-osa - kunnes kuolema heidät erottaa