Nokinen sydän kertoo keski-ikäisen tyttären surutyöstä isän kuoleman jälkeen. Kirja rakentuu kuolemaa seuraavien kahdeksan päivän ajalle. Siinä käydään läpi vaiheet obduktiohuoneen pöydän äärestä arkun valintaan, vainajan pukemiseen, hautajaisjärjestelyihin ja muistotilaisuuteen, ja samalla käsitellään kuoleman mieleen nostamia muistoja.
Isän ja tyttären suhde on ollut vaikea. Isä oli pohjalainen mies, maanviljelijä, hän ei koskaan pyytänyt anteeksi, ei päästänyt lähelle. Et koskaan ottanut kontaktia minuun, paitsi silloin, kun vihastuit. Silloin olit minulle hirmuinen rajumyrsky, joka pyyhkäisi kaiken tieltään ja laantui sitten äkisti purettuaan vihansa voiman. Jo hyvin nuorena tytär ajatteli, että hänen maailmassaan oli oikeastaan kaikki hyvin, jos isä oli etäällä.
Marjo Ojalammi on koulutukseltaan teologi. Hän käsittelee kirjassa kuolemaa myös kristinuskon näkökulmasta. Isä yritti eläessään olla perheelleen pieni jumala, ja äidin kohdalla se onnistuikin, mutta tytär selviytyi sen oikean Jumalan avulla. Vaikka kirja kertoo surutyöstä, se on myös tarina selviytymisestä.