Kaksi ihmistä tapaavat lammella, eivätkä muista miten tuntevat toisensa. Alkaa kierteinen kertomus ja toisintuvien kohtaamisten sarja, jossa katkokselliset muistikuvat, uudelleen kerrotut ja väärin kerrotut tarinat kerrostuvat. Näytelmä on osittain tekoälyn avulla kirjoitettu, ja kysyy millä tavalla aidon tuntuista todellisuutta tuotetaan ja miten yhteys ihmisten välille rakentuu aukoissa ja katkoksissa. Kertomus hajoaa ja näytelmä palautuu ruumiin ja äärellisyyden kysymyksiin. Nopeemmin, helpommin on kuva ajasta, jossa kognitiota ja tietoa pyritään optimoimaan loputtomiin, mutta jossa muutos ja toisto palauttavat ihmistä olemisensa rajoihin.