Nöyrtyminen ympäristöpakolaiseksi — Lokan ja Porttipahdan tekojärvien sosiaalihistoria
Kauhanen, Jouni
Tuotetiedot
| Nimeke: | Nöyrtyminen ympäristöpakolaiseksi — Lokan ja Porttipahdan tekojärvien sosiaalihistoria |
| Tekijät: | Kauhanen, Jouni (Kirjoittaja) |
| Tuotetunnus: | 9789526815503 |
| Tuotemuoto: | Kovakantinen kirja |
| Saatavuus: | Tilaustuote toimitetaan myöhemmin |
| Hinta: | 58,00 € (50,88 € alv 0 %) |
| Kustantaja: | Jouni Kauhanen |
| Painos: | 2014 |
| Julkaisuvuosi: | 2014 |
| Kieli: | suomi |
| Sivumäärä: | 347 |
| Tuoteryhmät: | Kaikki tuotteet |
| Kirjastoluokka: | 66 RAKENNUSTEKNIIKKA |
| YSO - Yleinen suomalainen asiasanasto: | tekoaltaat, vesirakennus, sosiaaliset vaikutukset, ympäristövaikutukset, allasalueet, kylät, asukkaat, väestönsiirrot, siirtolaiset, historia, sosiaalihistoria |
Sodankylän Lokka (pinta-ala veden ylärajalla 417 km2) ja Porttipahta (veden ylärajalla 214 km2) ovat Euroopan suurimpia tekojärviä. Ne rakennettiin Kemijoki Oy:n voimalaitoksia varten. Lokan ja Porttipahdan lisäksi 150-luvulla suunniteltiin Mukkalan allasta Sodankylän Raudanjoelle, Raattaman ja Tepaston altaita Kittilän Ounasjoelle, Kuttuvaaran allasta (Kemijoki) Savukoskelle ja Saijan allasta (Tenniöjoki) Sallaan. 1960-luvun alkuvuosina Ounasjoen säännöstelyä suunniteltiin mainitun Tepaston ja Meltauksen altaiden avulla.
Lokan ja Porttipahdan altaista puhuttiin vuosia, mikä loi epävarmuutta allasalueen ihmisille. Tekojärvien rakentajayhtiö alkoi ostaa maita jo 1950-luvulla. Yhtiö lunasti maat ja asukkaat joutuivat muuttamaan kylistään. Lokan rakentaminen alkoi 1960-luvun puolivälissä. Altaan täyttö aloitettiin vuonna 1967. Porttipahta rakennettiin vuonna 1970.
Altaiden alle jäi yli 600 ihmisen kodit kaikkiaan kuudesta kylästä. Altaista suurimman, Lokan alle jäi kaksi kylää kokonaan, Korvanen ja Riesto. Mutenia ja Lokka jäivät veden alle osittain. Monet perheet muuttivat allasalueen reunalle Vuotsoon tai Sodankylän kirkonkylään. Osan tie vei kauemmaksi, muun muassa Ruotsiin.
Lokan ja Porttipahdan allasevakot olivat rauhan ajan suomalaisia ympäristöpakolaisia. Sadat ihmiset lähtivät yhteisen edun nimissä kodeistaan. Raha korvasi osan menetyksistä, mutta ihmisen identiteettiä ei voi myydä. Nöyrtyminen ympäristöpakolaiseksi kertoo Lokan ja Porttipahdan sosiaalihistorian. Teos perustuu laajaan arkistoaineistoon, eritasoiseen ja -aikaiseen muistelu- ja kokemushistoriaan sekä kirjallisuuteen. Teoksessa on runsas kuvitus.
Lokan ja Porttipahdan altaista puhuttiin vuosia, mikä loi epävarmuutta allasalueen ihmisille. Tekojärvien rakentajayhtiö alkoi ostaa maita jo 1950-luvulla. Yhtiö lunasti maat ja asukkaat joutuivat muuttamaan kylistään. Lokan rakentaminen alkoi 1960-luvun puolivälissä. Altaan täyttö aloitettiin vuonna 1967. Porttipahta rakennettiin vuonna 1970.
Altaiden alle jäi yli 600 ihmisen kodit kaikkiaan kuudesta kylästä. Altaista suurimman, Lokan alle jäi kaksi kylää kokonaan, Korvanen ja Riesto. Mutenia ja Lokka jäivät veden alle osittain. Monet perheet muuttivat allasalueen reunalle Vuotsoon tai Sodankylän kirkonkylään. Osan tie vei kauemmaksi, muun muassa Ruotsiin.
Lokan ja Porttipahdan allasevakot olivat rauhan ajan suomalaisia ympäristöpakolaisia. Sadat ihmiset lähtivät yhteisen edun nimissä kodeistaan. Raha korvasi osan menetyksistä, mutta ihmisen identiteettiä ei voi myydä. Nöyrtyminen ympäristöpakolaiseksi kertoo Lokan ja Porttipahdan sosiaalihistorian. Teos perustuu laajaan arkistoaineistoon, eritasoiseen ja -aikaiseen muistelu- ja kokemushistoriaan sekä kirjallisuuteen. Teoksessa on runsas kuvitus.