Kertomuksia monesta keskeneräisestä elämästä ja rakkauden etsimisestä, löytämisestä ja kadottamisesta kasvavat erillään, mutta kietoutuvat toisiinsa. Nostalgialla leikittelevä kieli kuljettaa hahmoja tilanteisiin, joissa todellisuus iskee vasten kasvoja. Kukaan ei ole täydellinen, paitsi kenties hän, joka istuu kahvilassa kynä kädessään ja tarkkailee ympäristöään. Tärkeintä on kuitenkin soiva harmonikka, joka soi sekä täysille saleille että tyhjille sieluille.