”Lähestyin häntä ja näin hänen huomaavan läsnäoloni... Kosketin häntä ja hän värähti... Tartuin hänen käsiinsä ja ne olivat minun käsivarteni. Minua huimasi hieman ja hän horjahti. Minä ajattelin ja hän vastasi. Nostin hänet ylös ja me kävelimme yhdessä... Sitten hänen kauttaan iskin kasvoihin
hulluna vihasta me kaksi toimien yhdessä kuin yksi... Ja me olemme edelleenkin yhtä ja tulemme sellaisena myös pysymään.”
Tämä on – hänen omia sanojaan lainaten – kuvaus siitä, kuinka edesmenneen ihmisen Henki otti haltuun nuoren tytön. Tyttö joutui täysin häiriintyneestä käytöksestään johtuen mielisairaalaan. Oliko hän menettänyt järkensä ja tullut hulluksi vai oliko hän joutunut pahantahtoisen Hengen haltuun? Pitäisikö tällaisessa tapauksessa tyttö asettaa perinteisen lääketieteen rutiinihoitoon vai olisiko paremminkin tarvetta manaajan avulle?
Tämä kirja kertoo tämän tytön tositarinan. Se näyttää hänen kokemansa ahdingon ja miksi hän oli joutunut tähän. Se tuo esiin myös kuinka hyväntekeväisyydelle omistautunut avustustyöryhmä – niin tällä kuin tuonpuoleisella elämän tasolla – toimi vapauttaakseen ei pelkästään kärsivää tyttöä,
vaan myös muita, jotka olivat yhteyksissä hänen kovaan tarinaansa.