Kirjoittaja on asunut ja yrittänyt miehensä kanssa Ghanassa miltei 15 vuotta. Tässä kirjassa kuvataan kokemuksia, joiden ansiosta sinisilmäisestä maailmanparantajasta tuli Ghanassa kyyninen ketku.
Kun taas kerran huomaa, että ravintolasta katoaa tavaraa ja kuitteja väärennetään... Kun vaatii keittiön väkeä jakamaan riisisäkin kahvikupin kokoisiin annospusseihin, ja muutaman viikon kuluttua tajuaa, että he ovat ottaneet mittakupiksi pienemmän kahvikupin. Edelleen säkistä tulee 11 pikku pussia, mutta jää myös varastettavaksi mukavasti.
Ghana on lämmin ja aurinkoinen maa, jossa ihminen on vielä ihminen: mutta kalabuli on melkein kaikkialla. Aina aurinkoisen hymyn taakse kannattaa siis kurkistaa. Ghanalaisen selkäydin on niin kalabulin kansoittama, ettei se lähde hyvällä eikä pahalla, ei koulutuksella eikä kestohuudolla. Valitettavasti. Mutta toivossa on hyvä elää, aina niitä hyviäkin tyyppejä löytyy; kalabulimaastakin.
Joskus on vain todettava ”Enough is enough” ja siirryttävä eteenpäin.
Kirja on jatkoa teoksille Kourallinen kannettua hiekkaa - oburoni Afrikassa (2012), Afrikka oburonissa - hetkessä hiekkapuhallettu (2017), ja Oburonin paluu - arkea Afrikassa (2020). Lisäksi kirjoittaja on julkaissut kaksi fiktiivistä, Ghanaan sijoittuvaa teosta: Antiloopin askeleet (2018) ja Savuappelsiinit (2022).