Tässä kirjassa on eläviä muistoja entisen Anjalankosken alueen kouluista. Se sisältää tarinoita ihmisten henkilökohtaisista kokemuksista ja tuo esille kerran eletyt yhteiset tunteet, naurut ja itkut. Tässä kerrotaan myös tavallisten ihmisten ponnisteluista saada omalle paikkakunnalle ikioma koulu, jotta kaikki lapset saisivat tasa-arvoisen mahdollisuuden oppiin ja sivistykseen.
Opettaja Anna Kujala luonnehti vuonna 1931 ilmestyneessä kirjasessa Poimintoja Sippolan kunnan kansakoululaitoksen kehityksestä: "Nuo koulutalot ovat kauniit, monet suorastaan komeat. Ne herättävät katselijassa varmaan monenlaisia ajatuksia. Pankaamme päähuomio kuitenkin siihen, mitä ne sisältävät. Ne ovat täynnä pursuavaa elämää, niissä liikkuu kansakunnan tulevaisuus. Nuo pienet jalat, jotka nyt niin kevyesti polkevat koulun pihaa ja lattiaa, tulevat painamaan syviä jälkiä tämän maan kamaraan. - Olkaamme iloisia siitä, että tällä kansan tulevaisuudella on kaunis koulu. Älkäämme pahoitelko niitä uhrauksia, mitä se on meiltä vaatinut. Toivokaamme vain, että koulu parhaimmalla tavalla opettaa hänet elämää varten."
Näköala karjalaisuuteen käy ilmi muistelijoiden kertomuksista perheittensä sijoittumisesta paikkakunnalle. Luonnehdinnat Karjalan pitäjistä kertovat, minkälaisista oloista siirtolaiset tulivat ja miten arvokkaista asioista heidän oli luovuttava.