Leo Leksan ura teatterimaailmassa on urkeamassa, hän pääsee kirjoittamaan näytelmää Kustaa Vaasasta Metsäteatteriin. Se ei vain oikein etene, syynä on ehkä uskonpuute, mutta se ei ole Leksan ainoa ongelma.
Leksan suuri jaakopinpaini on ymmärtää biologista elämää, sukupuolta ja suvullista lisääntymistä. Se ja paikallaan junnaava kirjoittaminen ajavat hänet yhä kammottavampiin tilanteisiin ja lopulta Ruotsiin, missä hän tapaa ihanan Kerstinin ja nykyaikaisen apinan, jolla on oma IP-osoite. Asiat näyttävät hetken kauniilta. Vaan eiväthän ne sitä Leksan maailmassa koskaan ikuisesti ole.
Leo Torvaldsin esikoisromaani Olin tosiaan onnellinen on raivopäisen hauska ja raivostuttavan kärjekäs teos menneisyyden ymmärtämisestä, seksuaalisuudesta ja rakkaudesta. Romaanin tarkka, ilmava ja ylitse lyövä kerronta saattaa sokeerata, mutta vaikea kirjaa on käsistään laskea. Olin tosiaan onnellinen on harvinaisuus.