Olipa kerran Elina on nuorten tyttöjen identiteettiä, ystävyyttä ja sosiaalisen median merkitystä käsittelevä kiehtova nuortenromaani. Se kertoo tavallisesta arjesta ja koulusta ja tarjoaa näin nuorelle lukijalle helpon samaistumispinnan. Romaanin maltillinen sivumäärä on kohderyhmää ajatellen tietoinen päätös. Helppoa luettavuutta tukevat myös tarinan mukaansatempaava idea sekä minäkertoja. Olipa kerran Elina onkin niin sanotusti matalan kynnyksen romaani innottomalle (tyttö)lukijalle.
Yhdeksäsluokkalainen Nana elää niin tiiviisti parhaiden ystäviensä Elsan ja Lisan kanssa ja kautta, että ystävyydestä on muodostunut symbioosi. Symbioosilla on myös tyttöjen etunimien alkukirjaimista muodostettu nimi: Elina. He eivät enää ole kolme erillistä tyttöä, vaan Elina. Elina on jotain coolimpaa kuin mitä kukaan heistä voisi olla yksin. Elina on käsite, yläkoulun trendien luoja ja suunnannäyttäjä, kolmen tytön valovoimainen trio, joka on kuin luotu somepresenssiä varten. Sosiaalinen media onkin tyttöjen toinen koti. Vaikka somen ja ”todellisen” maailman rajat risteävät tyttöjen arjessa välillä vahingollisesti, aiheen käsittelyssä vältetään mustavalkoista totisuutta.
Kun ysiluokkalaisille koittaa helmikuu, edessä on yhteishaku sekä suuria päätöksiä ja kysymyksiä, joihin myös Nana joutuu vastaamaan. Mihin aiot hakea opiskelemaan, mikä sinua kiinnostaa, mitkä ovat vahvuutesi?
Koska Nana on totaalisen sulautunut Elinaan, hän ei osaa vastata näihin kysymyksiin. Nana osaa kyllä kertoa, mitkä ovat Elinan kiinnostuksen kohteet ja musiikkimaku, mutta kuka hän itse on? Nana tajuaa, että yhteishaku ja peruskoulun päättyminen tarkoittavat Elinan loppua. Nana on kovan paikan edessä. Jos Elinan on hajottava, mitä tulee sen tilalle?
Nina Linnovaara on valkeakoskelainen käsikirjoittaja ja kirjailija.