Suojärvi III- ja IV teokset sisältävät yli 900 sivua uutta rajakarjalaista historiatietoa. Lisäksi kirjoissa on runsaasti ennenjulkaisemattomia valokuvia.
Suojärveläiset siirtyivät Suomen itsenäistymiseen saakka hallitsijalta toiselle, esivalta ja verottaja vaihtuivat, mutta suojärveläiset jäivät asumaan aina omiin kyliinsä. Eivät edes ankarat olosuhteet 1600-luvulla aiheuttaneet suojärveläisten täydellistä poismuuttoa Venäjälle, kuten monella muulla ortodoksien asuttamalla alueella tapahtui. Eristyneen väen keskuudessa säilyi oma karjalan kielen murre, usko ja kansankulttuuri aina talvisotaan saakka.
Suojärven historian kolmannessa osassa kuvataan monipuolisesti metsän sekä rajaseudulla asumisen merkitystä suojärveläiselle kulttuurille ja sen muuttumiselle esihistoriasta vuoteen 1939. Kirjan eri artikkelien keskeisiksi teemoiksi nousevat luonnonvarojen käytön suuret muutokset ja niiden merkitys Suojärven väestökehitykseen, kirkkojen ja uskonnollisten liikkeiden toiminta Suojärvellä sekä koulut ja muut toimenpiteet, joilla suomalaiset ja venäläiset ovat vaikuttaneet suojärveläisten identiteettiin. Toisaalta kirjan eri artikkeleissa nostetaan esille rajalla asumisen merkitys suojärveläisten kulttuurin kehityksessä.