Kertomus miehestä, joka on mielestään pystynyt pitämään kiinni
miehuudestaan, vaikka jokainen nainen hänen ympärillään on ollut
hänelle sekä koetinkivi että valtava uhka.
Miehen oma äiti on kuohinnut poikansa, jotta hän pysyisi kotona
huolehtimassa vanhemmistaan. Hänen sisarensakin ovat yrittäneet
sotkeutua hänen elämäänsä kaikin tavoin ja moittineet häntä tyhjästä.
Heidän vuokseen mies on joutunut elämään omaa elämäänsä
tavallaan salaa. Hänen kasvattitätinsäkin ovat vain kylväneet kilvan
hiekkaa hänen potkukelkkansa jalasten alle.
Vaikka miestä onkin koeteltu yhtä ankarasti kuin Jeesus Nasaretilaista
ja vaikka hän on joutunut kulkemaan palavilla hiilillä ja tulen
läpi, hän on säilyttänyt oman arvonsa, ei vain ihmisenä vaan myös
miehenä. Hän on myös säilyttänyt iloisen mielen ja myönteisen
asenteen elämään. Niinpä hän kutsuukin itseään Onnenpojaksi.
Muitalus albmá birra gii iežas mielas lea nagodan seaillutit
almmáivuođas, vaikke juohke nissonolmmoš su birrasis
leamašan sutnje geahččalussan ja issoras áittan.
Albmá iežas eadni lea bártnis gáskán vai bisošii ruovttus ja
divššošii vánhemiiddis. Su oappátge leat geahččalan juohke
láhkai su eallima moivet ja leat issorasat bealkkitan su juohke
dušši ášši geažil. Son lea iežas mielas dego suoli eallán iežas
eallima oappáidis dihtii. Biebmogoaskkit leat maiddái dušše
sádduid gilván su spárkka jálásiid vuollái.
Vaikke son leage geahččaluvvon seamma čiekŋalet go Jesus
Nasarealaš, ja vaikke son lea ferten lávkut báhkka hilaid badjel
ja mannat dolaid čađa, de liikká son lea seaillutan iežas árvvus,
ii dušše olmmožin, muhto maiddái almmáiolmmožin. Ja son
lea seaillutan alddis ilu ja positiivvalaš oainnu eallimii. Danin
gohčodage son iežas Lihkkošalmmájin.