Oopperan grillillä todellisuus tiivistyy. Kadunmiehen ja ballerinan on tultava toimeen keskenään, muuten heidät hukka perii. Woke, cancel, Ukrainan pommitukset ja runoilijan kuolema. ”Tanssii kuin perhonen, pistää kuin ampiainen”, sanoi jo Cassius Clay alias Muhammad Ali aikoinaan. Sama sopii Kinnusen runoihin.
Oopperan grilli on Tapani Kinnusen (s. 1962) yhdestoista runokokoelma. Hänen runojaan on
ilmestynyt käännöksinä Isossa-Britanniassa, Unkarissa ja Virossa. Kinnunen on palkittu Vuoden
Kiilalla (2015), Varsinais-Suomen taidepalkinnolla (2016) ja Ukrin Vuoden kynällä (2019).
”Suomen parasta underground-runoutta.”
(Tommi Aitio, Kauppalehti)
”★★★★★”
(Matti Komulainen, Rytmi)
”Kulttikamaa.”
(Juha Siro, Aamulehti)
”Dieselrealismia.”
(Riiko Sakkinen, Espanja)
***
Tapani Kinnusen runoista sanottua
”Jos runokokoelma alkaa siitä, kun 'Lemmy Kilmisterin näköinen karju nousee bussiin' ja loppuu
siihen, kun runon puhuja juo jääkaapista oluet ja lähtee kulttuuriväen suosimaan kapakkaan, on
tuskin väärin kutsua sitä äijärunoudeksi.”
(Aino Frilander, Helsingin Sanomat)
”Tapani Kinnusen runoa luonnehtii kaksi varsin erilaista piirrettä, keveys ja kovuus. Runoja on
vaivaton lukea, ne antavat väliaineettoman kyydin. Kokoelma on kuitenkin kaukana hahtuvanohuista runohattaroista. Säkeet lentävät kulmahiomakoneen voimalla, hehku polttaa kuin
ahjossa pajavasaran alla. Runoydin on kolisevan katu-uskottavaa, tuntuvin sattumin muljahtelevaa
miehistä ravintoa, kuulua Tapani peltipurkkiruokaa.”
(Matti Saurama, Demokraatti)
Ilmaisun siistiytyminen suhteessa
varhaistuotannon rokkenrolliin ei onneksi tarkoita runontylsymistä. Kinnusen kielen rytmi on edelleen säksättävän tylyä ja varjot jyrkkiä. Teoskokonaisuus on tiivis eikä täyteainesta ole nimeksikään.
(Miikka Laihinen, Turun Sanomat)
”Tapani Kinnusta (s. 1962) on kutsuttu Turun Charles Bukowskiksi. Määritelmä ei ole kovin tarkka, vaikka Kinnusen runoista löytyykin bukowskilaista rappioromantiikkaa ja tarkkoja
huomioita alakulttuurin ilmiöistä. Kinnunen on kuitenkin Bukowskia monipuolisempi.”
(Esa Mäkijärvi, Kiiltomato)