Nicolaus Cusanus (1401-1464) sai vuonna 1440 valmiiksi teoksensa De docta ignorantia. Juha Pihkalan laatima käännös Oppineesta tietämättömyydestäja sitä koskevat selitykset tarjoavat mahdollisuuden tutustua suomeksi Cusanuksen ajatteluun, joka horjuttaa mustavalkoisia käsityksiä keskiajan kirkon suhteesta maailmankuvan murrokseen.
Monipuolinen Cusanus oli teologi, filosofi, kirkkojuristi, matematiikan ja tähtitieteen tutkija, ekumeenikko, mystikko, paavien luottomies ja lähettiläs. Hänen rohkeutensa tarttua suuriin ongelmiin ja kykynsä keskustella maailmankuvallisista kysymyksistä rakentavasti ja luovasti käy ihanteeksi nykylukijallekin.
Cusanuksen innovatiivinen tapa analysoida äärettömyyden käsitettä ja hänen soveltamansa geometriset esimerkit kiinnostavat edelleen matemaatikkoja ja filosofeja. Cusanuksen kosmologiset pohdinnat poikkesivat ajan vakiintuneista käsityksistä. Hän esitti muun muassa, että Maa kiertää Aurinkoa äärettömässä kosmoksessa, ja ettei Aurinko ole maailmankaikkeuden keskus vaan yksi tähti lukemattomien muiden joukossa.
Cusanuksen mukaan todellisuuden ristiriidat ja vastakohdat raukeavat, kun ne yhtyvät Jumalassa, kaiken olevan tuonpuoleisessa lähteessä. Yhtymistä hän nimittää termillä coincidentia oppositorum, joka ilmenee esimerkiksi siinä, että Jumalan käsittämätön suuruus kattaa kosmoksen äärettömyyden, mutta samalla jumalallinen läsnäolo voidaan tavoittaa kaikkein pienimmissäkin asioissa. Matemaattisten pohdintojen rinnalla Cusanus puhuu mystiikan kielellä tiestä, joka kohottaa ihmisen Kristuksen välityksellä Jumalan yhteyteen. Suurin ja pienin yhdistyivät, eikä ihminen uppoa minuutensa menettäen äärettömän kosmoksen yksinäisyyteen.