Muutto Oranssiin taloon pelastaa Osman yksinäisyyden suosta ja psykooseilta. Mutta talossa tunteiden ilmaisu on ’kielletty’. Osma pelkää potkuja ja kätkee tunteensa kaappiin.
Osman sinnikäs suhde kuntoutumiseen näyttäytyy, kun hän laittaa ruokaa, maalaa, vaeltelee luonnossa ja inhoaa alkoholia. Hänen optimisminsa elää, kun hän tapaa exäänsä, ystävystyy nuoren anorektikkotytön kanssa ja tekee tutkimusta unien näkemisestä. Hän kohtaa mielenkiintoisia ihmisiä. Terveen olemuspuolensa vastapainoksi hän on toistaiseksi psyykkisesti niin keskenkuntoinen, ettei pysty täysin tunnustamaan, kuinka vaikea tauti hänellä todella on.
Tekeekö yhteisön johtaja sopimuksia jäsenten, asukkaiden kanssa vai jakeleeko hän määräyksiä ylhäältä? Osman suhde johtajaan on tulta ja jääkalikkaa - lämpöäkin. Viisi ja puoli vuotta kuntoutuskodissa Tampereella 1997-2003 on suuri elämänkoulu.