Pienen runokirjan lähtökohta on Alzheimerin tauti, yritys löytää näkökulma, joka ei kuvaile pelkästään omaisten tuntoja ja kokemuksia, vaan avautuu uudenlaisella otteella hahmottamaan mielen hidasta luhistumista ihmisen itsensä tuntoina. Miten tosi kuvasta muotoutuu, miten lähelle totuutta se yltää, on vain arvailtavissa, sillä:
Oudossa talossa Hän vaeltaa
varjot lävistävät läsnä olevan
veisuu kannattelee kattoa
ulkoistetut urut
avaruuden kohina
sanaton surumarssi
sirunen elämää
Hän taittaa taivaltaan
huoneen nurkasta toiseen
pitkällä matkallaan kotiin