Leila Salosen runokirja on ovi runolle. Kirjan aloitus lähti siitä, että hänen maalattuaan ladon oven. Hän avasi oven todellakin kirjan runosuonen puhjettua ja ojennettua paperin johon runot sukelsivat. Myöskin hänen maalaamiaan värikuvia on tässä kirjassa.
Liian on suuret saappaat lahjoilla täytettäväksi.
Ei ole lahjoja annettavaksi.
Kiitoksen kuitenkin sujautan.
Hyvän mielen sinne annan.
Toivotan onnea todella.
Ojennan kaikille iloa varmasti.
Annan siitä iloa pitkäksi ajaksi.
Olkoon mielen virkeydeksi.
Poistatan surun silmistäsi.
Silmille ilon hiutaleita ripotan.
Kaikki nuo saappaaseen jakelen.
Toivotan vielä kevät mieltä mielelläni.
Kesänkin saappaaseen ujutan.
Ei vuosiakaan voi sivuttaa.
Ajat kaikki sinne laitan.
Viimeksi saappaan sinulle ojennan.
Toivotan onnea ja rakkautta kaikille.