Teemu Laulajainen (s.1974) on Raumalla asuva valokuvaaja/opiskelija/kirjoittaja/isä/puuhapete/tavis/mentalcase joka yrittää löytää paikkaansa maailmasta. Hänen sydämensä ei ole haudattu päähän vaan pää kainaloon. Kokoelma tekstejä edustaa mennyttä pyrkimystä olla joku, ehkä runoilija. Kirjoittaja halusi koota lingvistiset kappaleet kansien väliin kirjahyllyynsä, jotta voi joskus vuosien päästä muistella itse tai kysyttäessä näyttää esimerkiksi sukulaiselle.
”RunOtukseni ovat viimeistelemättömiä. Niillä oli kiire maineeseen. Ne heijastelevat mielen- ja elämänmaisemiani maalaamattomilla ornamenteillaan - tehostavat olemassaoloaan jonkinlaisella ruoskimisella, turhalla ankaruudella sitä kohtaan, joka voi kukoistaa vain lempeydellä. Retrospektiivinen kaari sisältää hermoromahduksen, mielenterveyden prakaamisen ja jonkin sortin eheytymisen. Ihmisellä voi olla vain yksi näkökulma kerrallaan.
Kiitos Enrico M. osuvasta kansikuvasta! Ja kiitos ihan itsellenikin.”