Teini-ikäiset Inka ja Detlef tapaavat Kemissä kesällä 1960. Seurauksena on romanssi ja runsaasti kirjeitä Suomen ja Saksan välillä. Rakkaus kantaa muutaman vuoden, mutta sitten mieheltä tulee erokirje. Vaikka lähtökohdat ovat erilaiset, ystävyys kuitenkin säilyy ja kirjeenvaihto jatkuu, syvällisenä ja totuudellisena, paljastavanakin. Kumpikin menee tahoillaan naimisiin, perustaa perheen ja työsken-telee ammatissa. Vieraillaan puolin ja toisin. Keski-ikä tuo omat kriisinsä ja haasteensa, läheisiä kuolee, eivätkä nuo-ruuden suunnitelmat ja haaveet tunnukaan enää toteutta-misen arvoisilta. Eläkeiässä on vihdoin aikaa pohtia elettyä elämää ja maailman tilaa, joka näyttäytyy kovin erilaiselta Suomesta ja Saksasta katsottuna. Lopulta kirjeenvaihto päättyy loukkaantumiseen ja vaikenemiseen - mutta onko se siltikään lopullista?
Pirkko Mattilan kirjekokoelma kasvaa suomalais-saksalaiseksi kaksoiselämäkerraksi, jonka kautta voi seurata sodanjälkeisten suurten ikäluokkien kasvua ja kipuilua haa-veiden ja todellisuuden ristiaallokossa Suomessa ja Keski-Euroopassa.
Pirkko Mattila on edellisissä teoksissaan Perämeren Sofia ja Kaunis Saara kuvannut isoäitinsä ja äitinsä elämää. Tämä omaelämäkerrallinen teos päättää sukutrilogian.