Tiedän olevani lihava, koska minua on siitä ahkerasti muistutettu.
Omasta läskistäni tulin tietoiseksi ala-asteella, kun terveydenhoitaja kauhisteli raskausarpiani.
Vatsani roikkuu. Samoin roikkui isäni vatsa ja isäni enon vatsa, ja niin teki kuulemma myös isäni äidinisän vatsa.
Tiedän, että häviän taistelun. Mieleni tekee syödä ja mitä enemmän mielitekoa vastustan, sitä varmempaa on, että lopulta annan sille periksi. Syön, vaikka minulla ei ole nälkä.
Kirjan kirjoittaja on ollut painoindeksin mittapuulla lihava lähestulkoon koko elämänsä. Hän on usein kysynyt itseltään, miksi juuri hän on lihava. Kyse ei voi olla siitä, ettei hän tietäisi, miten täytyy syödä ja liikkua pysyäkseen normaalipainoisena. Hän päätti suhtautua ilmiöön tietämättömän uteliaisuudella olemalla mahdollisimman avoin ja vailla ennakko-oletuksia. Tutkimusmatkasta syntyi tämä kirja.
Kirjassa Voutilainen tarkastelee tutkijan otteella, kuka on lihava, mitä läski on ja miksi läski voi olla vaarallista. Hän selvittää syitä ja seurauksia punniten niitä esimerkiksi nälän ja mieliteon, ympäristön ja perimän, yksilön ja yhteiskunnan näkökulmista.
Mikä on lopulta lihavuuden syytä ja mikä seurausta? Kirja on antoisaa luettavaa meille kaikille henkilökohtaisen painoindeksin lukemista piittaamatta.
Ari Voutilainen on väitellyt tohtoriksi kahdelta eri tieteenalalta, biologiasta ja terveystieteistä, jotka molemmat auttavat ymmärtämään ihmiselimistön toimintaa. Lisäksi hän on työskennellyt sairaanhoitajana. Hän on taitava sanankäyttäjä ja kirjoittaa myös kaunokirjallisuutta.