Päivien takaa nousevat
muistot,
ne kulkevat kuin harmaat
ajatukset,
Joskus päivä olikin niin
surullinen,
että se toi silmään ihan
kyyneleen.
Kun kuolema vei parhaan
ystävän,
kuin jäänyt olisi elämään
yksinään.
Ystäväni, tunnetko sinä
sodan ajan,
kuinka suuren ilon toikaa
leivän pala.